Heinäkuisia kuvia

Tässä siis muutama puhelimella otettu heinäkuinen kuva - on traktoria Aachenista, jälkkäriä ja lounasta, kisatallia... :)

Mobiilimoi!

Sain kuin sainkin rekisteröityä puhelimeni niin, että voin päivittää silläkin blogia. Toivottavasti tää tulee perille :)

Long time no seen!

No niinpä. Tää blogitouhu ei ole oikein päässyt kukoistamaan, mikä johtuu varmaan lähinnä siitä, ettei kovin usein ole mitään oikeasti uutta ja erilaista päivitettävää. Työpäivät sujuu aika samalla kaavalla: herätys klo 7.10, talliin eli töihin klo 8 ja töitä sitten noin klo 16-17 asti. Iltasella töiden jälkeen ensimmäiseksi suihkuun, sitten jotain päikkäreitä tai lueskelua ja klo 18 jälkeen yläkertaan syömään. Sen jälkeen aika kuluukin useimmiten tietokoneen ääressä pitäen yhteyttä kotimaahan. TJ muuten 36!


No mutta mitä kesäkuussa sitten tapahtui? Yhden viikonlopun 8.-10.6. mulla oli täällä vieraita Suomesta eli iskä, Aaro, Aki ja tietysti Joonas. Oltiin kaksi yötä hotellissa Luxembourg Cityssä ja oli kyllä mitä mukavinta mitä mukavimmassa seurassa!
Juhannusviikonloppuna olin lauantaina ja sunnuntaina kisahoitajan roolissa mukana, kun oltiin kolmen hevosen kanssa kisoissa Waldbredimuksessa, Reitstall Pegasuksen (http://www.reitstall-pegasus.lu/Reitstall-Pegasus-CEP.html) alueella. Oli kiva nähdä täkäläistä kisakulttuuria ja saada vähän vaihtelua arkimeiningeille!


Tjoo, tästä tuli nyt tällainen hätsynpikapäivitys. Jos pari kuvaa vielä saisin onnistuneesti mukaan, niin olis jees. 

Kisa-areenaa Waldbredimuksessa.

Minä, Joonas ja tallin hevoskuljetusauto.

Vapaapäivän jälkkäriherkuttelua. :)

First month done!

Yep, so it is. Aika on kulunut oikeastaan nopeammin kuin olen ehtinytkään tajuta ja oikeastaan hyvä niin. Melkein tuntuu, että vastahan se oli eilinen kun olin ekaa kertaa yksin lentokoneessa ja seikkailin välilaskun aikana Kööpenhaminan lentokentällä... Niin vaan on ekat reilut neljä viikkoa takana, vielä olisi kymmenen viikkoa edessä. Onneksi ensi viikolla saan varsin mieluisia vieraita Suomesta ja sen kunniaksi onkin koko viikonloppu vapaa. Suuntana Luxembourg City ja pari yötä hotellissa, jeij. :)


Sitten viime päivittelyn, täällä on ollut koko ajan tosi kuivaa ja lämmintä. Päivällä aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta, mikä on tehnyt auringossa oleilun ihan tuskaiseksi... Asteita auringossa on varmaan joku +30, muutenkin ollut aina päälle +20. Tänään oli vaihteeksi viileämpää ja vettäkin tuli vähän, mikä on vaan hyvä! Nyt päästään taas takaisin "normaaliin" työrytmiin, kun vihdoin tänään meistä hoitajista kolmas palasi sairaslomalta. Ajoittain on ollut pikkuisen ylityöllistetty olo, josko se nyt helpottaisi.

Duplo ja minä palaamassa laitumelta. Tai ainakin meidän varjot...

Mun viikottaiseksi vapaapäiväkseni täällä on valikoitunut torstai. Viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa Ville de Luxembourgissa/Luxembourg Cityssa, jonne menen kyllä mieluusti ensi viikolla uudestaan. Kaunis kaupunki, jossa takuulla saa kulumaan päivän tai pari ongelmitta. Itse nimittäin  olin kaupungilla viitisen tuntia, joista suurin osa kului yhden ainoan ostoskadun varrella... :D No oli paljon uusia kivoja kauppoja! Rahaa ei onneksi mennyt hulluja määriä eikä mitään turhaa tullut ostettua.

Luxembourgin keskustanäkymää.

Viikonloppuna pääsin taas vaihteeksi maastoilemaan pariin otteeseen, ensin Speedylla ja sitten Tipillä. On täällä kieltämättä kauniita maisemia ja maastoja, jotka on hieno nähdä hevosen selästä! :) Muuten ei ole ollut töiden suhteen mitään mullistavaa, olen onneksi päässyt omasta mielestäni sisään tallin rutiineihin ja oppinut mitä pitää ottaa huomioon minkäkin hevosen kanssa.


Tänään, eli vapaapäivänä, suuntasin taas bussilla kohti Luxembourg Citya, mutta jäin pois Auchan-ostoskeskuksen kohdalla. Olin suunnitellut meneväni Scan Shopiin (http://www.scanshop.lu/), mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty... En siis koskaan päässyt kyseiseen kauppaan, kiitos 1) sateen 2) puuttuvan sateenvarjon 3) puhelimeni kahden eri karttasovelluksen, joista kumpikaan ei ainakaan tänään osoittautunut toimivaksi. No, onneksi ensi viikon vieraat voivat tuoda ruisleipää ja lakua tuodessaan. :)
Käytin siis päiväni ostoskeskuksessa, josta löytyi pari paitaa ja kävin tietysti syömässä, kahvilla ja ruokakaupassa. Onnistunut vapaapäivä alun ongelmista huolimatta!

Vapaapäivän jälkkäri - cappuccino ja pekaanipähkinäpiirakkaa. :)

Se on Duplo! 

No need for jogging...

Jälkkäriherkuttelut Diekirchissä.

Paracas the pony!

Otsikko sen kertookin, eilen ja tänään ei oo paljon ollut tarvetta lenkkeilylle töiden jälkeen. Ollaan menty viime päivät hieman vajaamiehityksellä, kun ensin yksi ratsuttajista jäi muutamaksi päiväksi sairaslomalle (kaiketi ihan flunssan takia) ja perjantaina "meistä hoitajista" yhdelle kävi ikävä työtapaturma eli hevonen potkaisi käsivarteen... Siitäkin siis sairasloma seurauksena, alkuun viikko, kun ymmärtääkseni täkäläinen tapa on et lääkäri määrään viikon kerrallaan, sitten on mentävä taas lääkäriin että voi saada viikon lisää jne... Tänään oon mm. hoitanut lenkkeilyt taluttamalla toipilas/potilashevosia, Paracasta 30 min ja Findusta 3 x 15 min. Nyt oon viimeistään oppinut, että sopivat työkengät on enemmän kuin tärkeet tässä työssä! Päivän aikana askelia tulee kuitenkin ties kuinka monta kymmentä tuhatta, kun vie hevosia tarhaan, laitumelle ja kävelyttää jne. 



Tällä viikolla mulla oli vapaapäivä torstaina, joka sattuikin olemaan ("huonoksi onnekseni") helatorstai eli pyhäpäivä. Mua lohdutettiin sillä, että kyllä ravintolat ainakin on auki! No, nukuin siis pitkään ja otin bussilla suunnaksi Diekirchin kaupungin n. 15 kilsan päässä Beaufortista. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, joten mikäs siinä oli kaupunkia katsellessa ja ulkona syödessä. :) Jälkkäri oli päivän kohokohta, iiiso ja herkullinen jätskiannos ja iso cappuccino. Nam! Ohessa muutama kuva kaupungilta, ovat vähän hassusti sommiteltu kun en ihan vielä hallitse tätä systeemiä...

Maisemia joen varrelta.

Diekirchin kirkkoa.

Perjantaina käväistiin pikapikaa kaupassa Saksan puolella, mitä en olisi tiennyt jos kuski eli Minna ei olisi sitä kertonut. Oli muuten halpaa! Ruuat, jotka Suomessa olisi maksanut n. 15 euroa, maksoivat Saksassa reilun 7 euroa... Kyllä kannatti siis käydä!

Eilen sain positiiviseksi yllätykseksi omaan huoneeseeni pienen, mutta enemmän kuin kaivatun jääkaapin! Tähän asti ruokatarpeeni ovat siis olleet tallin satulahuoneen jääkaapissa. Kyllä tuntuu taas tavallaan kotoisammalta, kun voi aamupalankin syödä omassa huoneessa... :) 

Tässä kaikki tänään, ciao! - - Otetaas takas, mukaan vielä pari kuvaa puhelimesta!

Puolituristi bussia odottamassa.

Paikallista maneesinlanauskalustoa.

Mun huoneeni! Etualalla uusi valkoinen ystävä eli jääkaappi. ;)

Uusia tuttavuuksia ja jonkin sortin kummallisuuksia.

Niitä täällä on tähän mennessä ollut allekirjoittaneelle jo kohtuullisen monta. Uusia tuttavuuksia ovat tietysti olleet kaikki ihmiset ja eläimet, pääasiassa siis hevoset, mutta myös koirat Jack ja Snoopy. Nyt kun mietin, en enää kuollaksenikaan muista mikä hevonen oli toissa viikon tiistaina ensimmäinen johon täällä tutustuin. Päivittäisiä hoidokkeja ovat kuitenkin ainakin Duplo, Fibonacci, Didi, RG, Romeo/Muumi, Paracas, Muru ja Weltina. On ponia ja isoa (noin 180 cm) pv:tä, rautiasta ja kimoa. Kaikki omalla tavallaan erilaisia, pikkuhiljaa alan muistaa mitä olikaan otettava huomioon "juuri tämän hevosen" kanssa. 


Viime päivien hauskin uusi tuttavuus on ravintolan tarjoilija Valerie, joka kysyi perjantaina ekaa kertaa tavatessamme nimeäni ja siitä lähtien onkin sanonut jokaisessa mulle sanomassaan lauseessa Ansa. :D  Pysyypähän ainakin nimi muistissa! Muutenkin hirmuisen positiivinen ja ystävällinen naishenkilö. :)

Ravintolan (ja mun!) sisäänkäynti.

Uusi tuttavuus on, uskokaa tai älkää, myös kuivausrumpu. Kotona ei sellaista oo, mutta täälläpä on. Näppärä laite, tosin saishan ne vaatteet telineessäkin kuivattua... Jostain syystä mun puhtaat pyykkini haisee/tuoksuu aina samalta, vähän... hassulta. En tiedä johtuuko se kuivausrummusta vai käyttämästäni pesuaineesta, mutta ei ne kyllä samalla lailla raikkailta tuoksu kuin kotona. Hämmentävää.


Niin, niistä kummallisuuksista. Käydessäni ekaa kertaa yksin kaupassa hämmennyin, kun täällä ei tarvinnutkaan punnita vihanneksia & hedelmiä itse! Valitut tuotteet vietiin pussissa "punnitsijatädille", joka sitten punnitsi ja länttäsi hinnan banaaneihin ja muihin. En sitten tiedä kuinka fiksua moinen touhu on, koska ainakin kyseisenä ajankohtana (la-keskipäivä) väkeä oli jonoksi asti... 
Kaupassa käynnin suhteen täällä ollaan kyllä Suomea ekologisempia, koska noin 95% asiakkaista on mukana kaupasta ostettu, isompi ns. ekokassi. Enpä muista toistaiseksi nähneen kenenkään ostavan muovikassia, mistä pisteet tähän suuntaan. 

Auchan-ostoskeskus lähellä Luxembourg Citya.

Hämmennystä aiheutti ensimmäisellä kerralla myös bussilla kulkemisen edullisuus. Auchan-ostoskeskukseen on matkaa n. 35 km ja lysti kustansi vain 1,5 euroa! Oli matka miten pitkä tahansa, hinta on aina sama. Ei meillä Suomessa vaan...

Mulla ei täällä toimi netti omassa huoneessa (puhelimella se tosin toimii), vaan datailen paraikaa ravintolan terassilla. Netti toimii tässä, ravintolassa (sielläkin vaihtelevasti) ja tallin toimistossa. Mulle sopii siis erittäin hyvin aurinkoisempi & lämpimämpi keli, jolloin voin istua terassilla datailemassa jäädyttämättä itseäni. :)

Enemmän tai vähemmän onnistunutta maisemakuvausta bussista. Jep, vihreää on.

Huomenna on tiedossa vähän vaihtelua, kun eläinlääkäri tulee ruunaamaan yksivuotiaat oripojat Londonin ja Bel Airin. Mun on ilmeisesti tarkoitus toimia jonkinlaisena avustaja, jännittävää... Bis morgen, maybe!

Hupsista.

No niinpä. Tulinpas sitten kuitenkin perustaneeksi jonkin sortin blogin, vaikka ennakkoasenteeni olikin kohtalaisen "no emmää ny tiiä...". Aina ei mee suunnitelmien tai vastaavanlaisten mukaan.

Täällä sitä siis ollaan, Beaufortissa, Luxemburgissa. Kyllä, kyseessä on Forssaa isompi alue! Homman nimihän on se, että suoritan koulun pakollisen harjoittelun täällä, A bis Grand Prix -tallilla (http://abisgrandprix.lu/). Talli on noin 40 hevosen kouluratsastustalli, jossa on tällä hetkellä töissä neljä ratsuttajaa, kolme hevosenhoitajaa (minä siis yhtenä) ja tallimestari. Tallin välittömässä yhteydessä on ravintola, Ristorante Ballanti, jonka alakerrassa minä asun. Huoneeni on pieni, mutta mulle ihan riittävä ja oma vessa löytyy onneksi. Saan syödä ravintolassa sen aukiolopäivinä kerran päivässä ilmaiseksi, mikä on JEES. :) Voin suositella erittäin lämpimästi, sekä ruuan että henkilökunnan osalta!


Mitäs minä täällä sitten teen? Noh, "olen hevosenhoitaja(harjoittelija)" on näiden vajaan parin viikon jälkeen kai jokseenkin oikea vastaus. Laitan hevosia kuntoon ratsuttajille ja huollan hevoset ja varusteet liikutuksen jälkeen pois. Näitä päivittäin ja lisäksi tietysti kaikennäköistä muuta tallin päivittäisiä tai harvemmin tapahtuvia rutiineja. Nyt viikonloppuna kun ei ole yhtä kiireistä kun arkena, kolmen hevosen ollessa to-su kisoissa ja kahden ollessa eilen päiväkseltään, olen mm. siivoillut yleisiä tiloja ja maneesin katsomoa. 


Tässäpä siis maistiaisia tunnelmistani, jatkoa seuraa ajankohtana x! Itse lähden nyt maistelemaan ravintolan herkkuja. :)